Muutaman ensimmäisen blogini aikana olen keskittynyt lähinnä valittamaan asioista, mutta tänään vain hehkutan minulle erittäin suurta ihailun kohdetta.

Tämä soitin on aina ollut haluttu muusikkojen keskuudessa. Tätä on yritetty jäljitellä lukemattomia kertoja niin digitaalisilla kuin analogisillakin kosketinsoittimilla. Puhun tietenkin enemmän kuin legendaarisesta yhdistelmästä: Hammond + Leslie.

Olen aina pitäny uruista, enkä tarkoita mistä tahansa uruista, vaan nimenomaan vanhoista sähköuruista. Erityisesti vanhat putkitekniikalla generaattorihammondit ovat erittäin lähellä sydäntäni.  Omistan muutamia
suomessa transistoritekniikalla rakennettuja Wlm -urkuja, jotka ovat uskomattoman kauniita ja hienon kuuloisia esineitä, mutta ei niitä voi mielestäni verratakkaan aitoihin ja alkuperäisiin Hammondeihin.

Hammondin soundi on todella muuntautumiskykyinen, sillä kuulehan sitä levyillä niin jazzissa (Joey DeFrancesco), rockissa (Stevie Winwood) ja hevissä (Jon Lord). Kaikissa Hammond palvelee nöyrästi ja tyylilleen uskollisena. Kuuleepa sitä nykyään käytettävän myös konemusiikin tarpeissa (efektoituna tosin).

Sen lisäksi, että nämä soittimet kuulostavat suorastaan jumalaisen hyvältä, ovat ne myös todella kauniita esineitä. Sillä kukapa voisi vastustaa tummaa jalopuuta olohuoneensa katseenvangitsijana, en minä ainakaan. :)

Täältä (taas) tähän: -TP