Olen tässä pienen elämäni varrella pohdiskellut sitä, että miksi me täällä pienessä suomessa niin kovasti tahdomme kumartaa kohti tuota mahtavaa ja täydellisyyttä hipovia Aamerikan yhdysvaltoja? On totta, että sieltä on lähtöisin moni hienot kulttuurin muodot, kuten populaarimusiikki, monet nuorisokulttuurit ja elokuvat.

Elokuvat:

Olen lähiaikoina varsinkin miettinyt sitä, että miksi kaikki todella on rapakon takana "niin mahtavaa ja täydellistä". Otetaanpa esimerkiksi Hollywood elokuvat, juonesta ei voi elokuvien kanssa puhua, sillä jo n.15min katselun jälkeen tiedät mihin elokuva päättyy (muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta). Tätä valmiiksi pureskeltua hollywoodmussua tulee joka tuutista jopa niin paljon, että meidän oma elokuvakantamme kärsii tästä. Ei nykyään enää mentäisi katsomaan pienen budjetin elokuvia kuten ennen kun vaikkapa Spede Pasanen teki ensimmäisiä elokuviaan.

Musiikki: 

Ja musiikkikin, monen mielestä suomalainen musiikki ei ole mitään verrattuna amerikkalaiseen... Miksi? "Suomen kieli ei vain toimi lyriikoissa!", "Suomen kieli ei ole laulettuna yhtä kauniin kuuloista!". Onko todella näin? Otetaanpa vaikka Juice Leskisen mainiosta tuotannosta kappale nimeltä Paperitähdet:      "Voi kun elämä oisikin pelkkä aikakauslehti vain
onnellista ihmistä täynnä viikottain
Eihän paperitähdet oikeasti sammu pois
eikä paperitähden loisto tuskaa tois". Tässäkö ei ole kaunista suomenkieltä? Myönnän omaavani pienen ennakkoluulon englanniksi laulettua musiikkia kohtaan, sillä suuri osa sitä on tätä "Uuh baby baby" -tyyppistä sontaa, enkä sano etteikö sitäkin olisi välilä piristävä kuunnella, mutta miksi sitä tulee nykyäänkin joka tuutista?

Levyteollisuus & soittolistat

Nykyään on suuresti valloillaan tämä ns. "soittolista-ajattelu", että radiokanavalla soi joku alle 20biisiä, jotka on levy-yhtiö ja radion musiikillinen johtaja päättänyt. Tämä on mielestäni todella huvittavaa, että kourallinen ihmisiä päättää mitä musiikkia suomalaiset kuuntelee.... Eli toisinsanoen nämä ihmiset päättävät sinun puolestasi sen, että mikä musiikki on hyvää. Itse olen joutunut lopettamaan radioiden kuuntelun juurikin tästä syystä. Levy-yhtiöiden on turha taivastella, että "miksi uutuuslevyt eivät myy?. Pakko rehellisesti miettiä, että  kukapa niitä ostaisi kun juuri ne hittibiisit kuulet lähes jokaiselta kaupalliselta (ja yleisradion) radiokanavalta n.3 kertaa kahdessa tunnissa. Arvostan esimerkiksi Radio Jyväskylän ideologiaa siitä, että mielellään saman päivän aikana ei soiteta samaa biisiä kahta kertaa ja valitaan levyiltä vällillä muitakin kuin ne hittiraidat (samaa ideologiaa harrastaa osittain myös Radio Rock, mutta se on pikkuhiljaa valumassa tuonne samaan kastiin kaiken muun sonnan kanssa). 

Mieleen herääkin siis kysymys, että miksi nykyaikana musiikkia tehdään näin kertakäyttöiseksi? En usko, että monikaan muistaa juuri nyt radion a-soittolistalla olevia bändejä/artisteja vaikkapa kahdenkymmenen vuoden kuluttua (tässä poikkeuksen tekee radio nova, sillä siellä soi aina samat kappaleet ja uskomattoman tiuhaan). Tietysti on ihmisiä jotka pitävät tälläisestä touhusta, että kun kuulee uuden kappaleen, niin sen kuulee saman päivän aikana noin 20 kertaa ja siitä alkaa tykkäämään (samoinhan on esim ruokien kanssa, että jos aikoo opetella syömään jotain uutta, niin sitä pitäisi maistella n.10-15 kertaa ennen kuin siitä oppii pitämään) ja rakastavat sitä niin kauan, kunnes se ei enää soi radiossa. Tämän jälkeen kappale on heille vanha, eivätkä he luultavasti ikinä tule sitä enää kaipaamaan. Surullista tämä on artisien kannalta, sillä he saavat yhden/maksimissaan muutaman "megahitin" ja sitten heidän myyntiarvonsa on yksinkertaisesti kulutettu loppuun.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tekstini:

-TP