perjantai, 4. syyskuu 2009

4. Kumartelu ja musiikin nykytila

Olen tässä pienen elämäni varrella pohdiskellut sitä, että miksi me täällä pienessä suomessa niin kovasti tahdomme kumartaa kohti tuota mahtavaa ja täydellisyyttä hipovia Aamerikan yhdysvaltoja? On totta, että sieltä on lähtöisin moni hienot kulttuurin muodot, kuten populaarimusiikki, monet nuorisokulttuurit ja elokuvat.

Elokuvat:

Olen lähiaikoina varsinkin miettinyt sitä, että miksi kaikki todella on rapakon takana "niin mahtavaa ja täydellistä". Otetaanpa esimerkiksi Hollywood elokuvat, juonesta ei voi elokuvien kanssa puhua, sillä jo n.15min katselun jälkeen tiedät mihin elokuva päättyy (muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta). Tätä valmiiksi pureskeltua hollywoodmussua tulee joka tuutista jopa niin paljon, että meidän oma elokuvakantamme kärsii tästä. Ei nykyään enää mentäisi katsomaan pienen budjetin elokuvia kuten ennen kun vaikkapa Spede Pasanen teki ensimmäisiä elokuviaan.

Musiikki: 

Ja musiikkikin, monen mielestä suomalainen musiikki ei ole mitään verrattuna amerikkalaiseen... Miksi? "Suomen kieli ei vain toimi lyriikoissa!", "Suomen kieli ei ole laulettuna yhtä kauniin kuuloista!". Onko todella näin? Otetaanpa vaikka Juice Leskisen mainiosta tuotannosta kappale nimeltä Paperitähdet:      "Voi kun elämä oisikin pelkkä aikakauslehti vain
onnellista ihmistä täynnä viikottain
Eihän paperitähdet oikeasti sammu pois
eikä paperitähden loisto tuskaa tois". Tässäkö ei ole kaunista suomenkieltä? Myönnän omaavani pienen ennakkoluulon englanniksi laulettua musiikkia kohtaan, sillä suuri osa sitä on tätä "Uuh baby baby" -tyyppistä sontaa, enkä sano etteikö sitäkin olisi välilä piristävä kuunnella, mutta miksi sitä tulee nykyäänkin joka tuutista?

Levyteollisuus & soittolistat

Nykyään on suuresti valloillaan tämä ns. "soittolista-ajattelu", että radiokanavalla soi joku alle 20biisiä, jotka on levy-yhtiö ja radion musiikillinen johtaja päättänyt. Tämä on mielestäni todella huvittavaa, että kourallinen ihmisiä päättää mitä musiikkia suomalaiset kuuntelee.... Eli toisinsanoen nämä ihmiset päättävät sinun puolestasi sen, että mikä musiikki on hyvää. Itse olen joutunut lopettamaan radioiden kuuntelun juurikin tästä syystä. Levy-yhtiöiden on turha taivastella, että "miksi uutuuslevyt eivät myy?. Pakko rehellisesti miettiä, että  kukapa niitä ostaisi kun juuri ne hittibiisit kuulet lähes jokaiselta kaupalliselta (ja yleisradion) radiokanavalta n.3 kertaa kahdessa tunnissa. Arvostan esimerkiksi Radio Jyväskylän ideologiaa siitä, että mielellään saman päivän aikana ei soiteta samaa biisiä kahta kertaa ja valitaan levyiltä vällillä muitakin kuin ne hittiraidat (samaa ideologiaa harrastaa osittain myös Radio Rock, mutta se on pikkuhiljaa valumassa tuonne samaan kastiin kaiken muun sonnan kanssa). 

Mieleen herääkin siis kysymys, että miksi nykyaikana musiikkia tehdään näin kertakäyttöiseksi? En usko, että monikaan muistaa juuri nyt radion a-soittolistalla olevia bändejä/artisteja vaikkapa kahdenkymmenen vuoden kuluttua (tässä poikkeuksen tekee radio nova, sillä siellä soi aina samat kappaleet ja uskomattoman tiuhaan). Tietysti on ihmisiä jotka pitävät tälläisestä touhusta, että kun kuulee uuden kappaleen, niin sen kuulee saman päivän aikana noin 20 kertaa ja siitä alkaa tykkäämään (samoinhan on esim ruokien kanssa, että jos aikoo opetella syömään jotain uutta, niin sitä pitäisi maistella n.10-15 kertaa ennen kuin siitä oppii pitämään) ja rakastavat sitä niin kauan, kunnes se ei enää soi radiossa. Tämän jälkeen kappale on heille vanha, eivätkä he luultavasti ikinä tule sitä enää kaipaamaan. Surullista tämä on artisien kannalta, sillä he saavat yhden/maksimissaan muutaman "megahitin" ja sitten heidän myyntiarvonsa on yksinkertaisesti kulutettu loppuun.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tekstini:

-TP

 

tiistai, 21. heinäkuu 2009

3. Juustourkuja ilman juustoa

Muutaman ensimmäisen blogini aikana olen keskittynyt lähinnä valittamaan asioista, mutta tänään vain hehkutan minulle erittäin suurta ihailun kohdetta.

Tämä soitin on aina ollut haluttu muusikkojen keskuudessa. Tätä on yritetty jäljitellä lukemattomia kertoja niin digitaalisilla kuin analogisillakin kosketinsoittimilla. Puhun tietenkin enemmän kuin legendaarisesta yhdistelmästä: Hammond + Leslie.

Olen aina pitäny uruista, enkä tarkoita mistä tahansa uruista, vaan nimenomaan vanhoista sähköuruista. Erityisesti vanhat putkitekniikalla generaattorihammondit ovat erittäin lähellä sydäntäni.  Omistan muutamia
suomessa transistoritekniikalla rakennettuja Wlm -urkuja, jotka ovat uskomattoman kauniita ja hienon kuuloisia esineitä, mutta ei niitä voi mielestäni verratakkaan aitoihin ja alkuperäisiin Hammondeihin.

Hammondin soundi on todella muuntautumiskykyinen, sillä kuulehan sitä levyillä niin jazzissa (Joey DeFrancesco), rockissa (Stevie Winwood) ja hevissä (Jon Lord). Kaikissa Hammond palvelee nöyrästi ja tyylilleen uskollisena. Kuuleepa sitä nykyään käytettävän myös konemusiikin tarpeissa (efektoituna tosin).

Sen lisäksi, että nämä soittimet kuulostavat suorastaan jumalaisen hyvältä, ovat ne myös todella kauniita esineitä. Sillä kukapa voisi vastustaa tummaa jalopuuta olohuoneensa katseenvangitsijana, en minä ainakaan. :)

Täältä (taas) tähän: -TP


maanantai, 20. heinäkuu 2009

2. Aamuyö, tuo ajatuksien aarreaitta

Valitan tällä kertaa ihmisten pätemisen tarpeesta, vaarana on leimautua todelliseksi kusipääksi ja marmattajaksi.. Mutta senkin uhalla ;)

Mistä ihmiselle tulee sellainen tarve, että on pakko päästä pätemään jokaisessa asiassa (varsinkin sellaisessa mistä itse ei todellakaan mitään tiedä)? Myönnän että itsekin omistan taipumusta tähän, mutta silti se piirre ärsyttää muista ihmisissä.

Otetaanpa pari esimerkkiä, puhuin erään sukulaismieheni kanssa autoista (joista me kumpikaan emme OIKEASTI tiedä mitään), molemmilla on oma suosikkimerkki jolla ajamme (minun kohdallani haluaisin ajaa) ja silti tämän sukulaisen oli yrittää ärsyttää minua parhaalla mahdollisella tavalla
mollaamalla rakastamaani ruotsalaismerkkiä. Toisena esimerkkinä voisin mainita studiolaitteet ja yleisesti soitintarvikkeet, joista mielestäni tiedän kohtalaisesti,en älyttömästi mutta sen verran että uutta laitetta ostaessa osaan hieman vertailla eri laitteita. Aina löytyy ihminen joka mielestään tietää jostain laitteesta (jonka itsekin monesti omistan/olen omistanut) huomattavasti enemmän ja on heti valmis puolustelemaan kantaansa vaikka huutamalla, sitten kun käymme tarkistamassa asian todellisen tolan niin kommentit löytyvät aina "no enkös mää niin sanonukki?".. jepjep..

Ja sitten viimeinen (muttei todellakaan vähäisin) on tämä iänikuinen Mac vs. Pc -keskustelu, jossa pc-miehet yrittävät henkeen ja vereen perustella sitä miksi pc on niin paljon applen hankintaa parempi vaihtoehtoa. Itse vannoutuneena mäkkimiehenä en pc:tä omaehtoisesti käytä, sillä mielestäni vanhatkin macit ovat toimivampia kuin uudentöhkeät windoza-koneet.
Muutaman ystäväni kanssa minulla on erittäin hyvä ymmärrys, minä ymmärrän miksi he harrastavat (sanan varsinaisessa merkityksessä) windows-koneita ja he ymmärtävät miksi minä en itselleni pc:tä kovin helpolla osta, ja tämä menee hyvin. Mutta muutamat ystävistäni eivät vain voi käsittää miksi "käyttää tuplat enemmän rahaa koneeseen joka on tuhat kertaa vaikeampi käyttää". Nämä ovat yleisimpiä perusteluja:

    1. hinta: on totta, että applen koneet ovat huomattavasti perus-pc:tä             kalliimpia, mutta saat rahallasi varmasti toimivan kokonaisuuden jossa         laaduntarkkailusta ei ole tingitty.

    2."Vaikea käyttää": Kun joku tämän "oljenkorren" todellaan suustaan           päästä, tietää että hän ei ole perehtynyt maccien sielunelämään                   satunnaisia kokeiluita lukuunottamatta (on tietysti totta, että kaikille             nämä koneet eivät yksinkertaisesti sovi, tällaisia en vain ole yhtään                 tavannut).

Eihän tästä pitänyt tulla apple vs. pc -vuodatusta, mutta päätyihän se loppuviimein kuitenkin sinne :)  Kuten huomaatte, arvoisat lukijat, olen erittäin vanaattinen "valkean kuulaan" -käyttäjä.

Täältä tähän:

-TP

sunnuntai, 19. heinäkuu 2009

1. KKK, kesän kolme koota

= Kesä, kärpäset ja karavaanarit.

Karavaanrit:Voi mistä nämä teiden tukot iskeytyvät joka vuosi valtateille ajamaan letkässä 70km/h keskiviivan viertä. Ei sillä, itsekin pidän karavaanaritouhusta sillointällöin, mutta tällöin pyrin välttämään pääväyliä sillä ei se rottelo kuitenkaan kulje/sillä tohdi ajaa sitä mitä tien vieressä Tiehallinnon osoittamissa numerotauluissa kerrotaan.

Kesä: Suomen kesä, paikoittain muistuttaankin kesää, mikä on hienoa. Mutta tämäkin kesä on ollut suurimmaksi osaksi joko kylmä, tai sateinen. Toisaalta muutama lämmin päivä välissä helpottaa kummasti oloa, mutta ihanuuten on turha tuudittautua, sillä lämpöä on kuitenkin se kaksi päivää ja sitten taas taivas piemenee ja sataa rakeita (kuten tänä kesänä muutamaan otteeseen). Mutta toivomme kaikki hartaasti, että loppukesä olisi lämmin että pääsisi ottamaan aurinkoa rannoille (pötsi esillä xD) ja katselemaan kun tytöt uivat pikkupikku uima-asuissaan ;). Ja vaikka kaunis auringonpaisteinen loppukesä tulisikin, niin ei silti pidä vaipua epätoivoon, sillä kyllä se pimeä, musta, vähäluminen ja kylmä  talvi sieltä tulee....

Kärpäset: Aiaiai ei vaikka nämä ovat listassa viimeisenä, niin ei näitä silti saa (=voi) unohtaa. Tavalliset "paskakärpäset" eivät ole niinkään haitaksi, vaikka istuskelevatkin jokaisen kiisselikulhon reunalla minkä unodat hetkeksi pihalle ilman vahtia. Hermoni pintaan ovat nostaneet nämä peukalon kokoiset ja keltaisilla siivillä varustetut syöksypommittaja-paarmat mitkä ovat tuntuneet kiusallisen pysyvästi tännekkin etelä-pohjanmaan pitäjään. Ja kun tulee sellainen sopiva päivä, että paarmoja ei näy ja ehdit huo'ahtaa helpotuksesta, että tänä iltana ei sitten tarvikkaan raapia itseä vereslihalle paarmanpuremapaukuroiden takia, niin paikalle lennähtää paksu, vihainen ja tuskaisen kookas sääskiparvi (=hyttysparvi), ne syövät sitten kutiavat paukamat niihin kohtiin mitkä ovat jostain syystä jääneet paarmoilta huomaamatta.

Hyvää loppuyötä ihmiset:

-TP

sunnuntai, 19. heinäkuu 2009

Johdantoa

Hyvää iltaa arvoisat mahdolliset lukijat. Oletettavasti teitä ei ole kovin montaa, joten tämä monologi saattaa olla hyvinkin yksityistä :). Olen siis The Pretender, tai TP kuten nimeni itse lyhennän.

Blogia aloin kirjoittamaan tarpeesta saada kertoa omia ajatuksia muille ihmisille anonyymisti, mutta kuitenkin julkisesti. Jos juttuni herättävät ajatuksia/kommentteja tai muuta vastaavaa, niin minuun saa ottaa yhteyttä osoitteeseen: [email protected].

Olen 20-vuotias pohojalaanen mies, ja pahoittelen jos kirjoitusasuni ei aina ole aivan kielioppisääntöjen/kirjakielen mukaista, sillä ajatukset virtaavat sormieni läpi niin huimaa nopeutta, että aivot eivät ain ehdi rekisteröidä kaikkia "kirotusvirheitä" ;). Olen suuri musiikin ystävä, kuuntelen ja soitankin musiikkia itse, ja tästä syystä ajatukseni saattavat useinkin käsitellä musiikkia. En ole poliittisesti sitoutunut mihinkään puolueeseen, ja mielipiteeni ovatkin poimittu aika isolta alalta poliittiselta kentältä. Pyrin ottamaan kantaa mieltäni kulloinkin askarruttaviin yhteiskunnallisiin ja julkisiin asioihin.

Puheissani esiintyvät henkilöt eivät ole henkilöitä vaan mielikuvitukseni tuotetta, todellisuuspohjaa heillä saattaa nimeksi olla, mutta keneenkään oikeassa elämässä elävään henkilöön ne eivät sitoudu.

Toivottavasti edes joku teistä jaksaa lukea jorinoitani edes sillointällöin :) Palautetta saa tosiaan laittaa silloin kun siltä tuntuu, haukkuakkin saa, mutta se ei se minua hiljennä :D

-TP